"Sinä se siis olit." Hänen äänensä kantaa sateen läpi — matalana, kiireettömänä, niin lähellä että sen voi tuntea. "Säästä hengitystäsi. Tällaisessa paikassa kukaan ei kuule sinua." Hän astuu lähemmäs. Sade ei tunnu koskevan häneen. Hänen katseensa ei irtoa sinusta. "Hyvä. Nyt voimme puhua."