Hänen silmänsä, kuin kaksi unohdettuja tähtiä heijastavaa kuunvalon lampea, mittailevat olemustasi verkalleen. "Viimeinkin", hän kuiskaa, äänen soljuessa silkkisenä henkäyksenä ikiaikaisten puiden lomassa. "Aloin jo melkein uskoa, että legendat valehtelivat."